Viime blogimerkinnästä on taas runsaasti aikaa, mutta nyt joululoman alettua pääsen vihdoinkin keskittymään asuntoasiaan.
Olen siis jo pitkään haaveillut omasta asunnosta Helsingin ydinkeskustasta sellaisella vuokrahinnalla, josta työssäkäyvän opiskelijankaan talous ei välittömästi kaadu. Noh, mahdoton tehtävä on tietenkin ollut kyseessä, aiempi yläraja hinnalle oli 550 euroa. Käytännössä siis ihan olemattomat mahdollisuudet.
No viime viikkoina olen kaivannut vaihtelua arkeen, ja majaillut muutaman viikon aikana mummilla Oulunkylässä. Äidin työpaikan kautta löytyi potentiaalinen vuokra-asunto, neliöihin (21m2) nähden hintava, mutta se on Kampissa. Ihan ydinkeskustassa. Vuokra olisi 600€/kk + vesi, sähkö yms. mutta olen tehnyt laskelmia ja alustavan budjetin laatimista ja tullut tulokseen, että kyllä selviäisin tässä elämäntilanteessa noistakin maksuista. Kämpän sijainti on mahtava! Tosin vuokraaja painotti useaan otteeseen, että asunto on vain tyydyttävässä kunnossa, mutta perusasiat vaikuttivat silti olevan kohdallaan.
Asunnossa on lautalattia, istuma-amme (ei siis käsisuihkua!) ja se on kuudennessa kerroksessa. Kampin kauppakeskukseen kävelisi minuutissa. Näyttö on tänään (tottakai), ja lievästi hermostuttaa. Mikäli päivä menee hyvin, mulla voi olla allekirjoitettu vuokrasopimus kourassa iltaan mennessä. Jännittää!!
Jos muutan, bloginikin saa uudistuksen: alan kirjottaa itsenäisen opiskelijaelämän arjesta, penninvenytyksestä ja muusta vastaavasta.
Toivottakaa onnea!
-Joni
torstai 15. joulukuuta 2011
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Puoli vuotta pähkinänkuoressa
Olette saattaneet huomata, että viime blogipäivityksestäni on aikaa enemmän kuin tovi, puoli vuotta ja risat! Ajan säästämiseksi olen päättänyt tiivistää puoli vuotta kätevästi yhteen julkaisuun. Joten tässä tulee!
Mitä viime julkaisuuni tulee, olen saanut työturhautumista kuriin. Suunnitelmat muuttuivat (yllättäen), ja vaikka minun piti hakea hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmaan keväällä, päätin kuitenkin jatkaa nykyisellä myyntityön linjallani syksyllä (=kahden päivän päästä). Töissä olen laskenut päiviä siihen, että opiskelut jatkuvat. Ja yllättävyydestä kaukana on se, että onnistuin TAAS hakeutumaan uuteen työhön, keikkatöihin kaupan kassalla. Työpaikkoja on nyt siis kolme, ja opinnot alkavat ylihuomenna. Mahtavaa.
Mitä reissaamiseen tulee, piipahdimme viikon ajan Madeiralla perheeni kanssa maaliskuun kieppeillä. Olin koko reissun kipeänä, mutta ehdin nauttia Madeirasta ainakin hieman. Myöhemmin keväällä reissasin hyvän ystäväni kanssa kohti Tallinnaan, ja meinattiin jäädä paluulaivasta, koska Superalkosta ei ollutkaan niin lyhyt matka takaisin. Ja kesällä lähdettiin äidin kanssa Nizzaan. Reissu oli ihana, sillä hotellimme oli aivan meren rannalla, ja kaupunki oli kaunis. Monaco toisaalta oli pettymys, pelkkä pikkukaupunki (tai -valtio), joka ei sokaissutkaan loistollaan, kuten olin luullut. Nizza kuitenkin pääsi palattavien kaupunkien listalle.
Muihin asioihin lukeutuu mm. pitkäaikainen selvittämätön sairauteni, jota podin enemmän tai vähemmän koko kevään. Kaikkien verikokeiden, röntgeneiden, sydänfilmien, tähystysten tuloksena olen kuitenkin terve. Ihanaa! Muita mainittavia asioita on esimerkiksi se, että opin paistamaan munakkaan (säälittävää, eikö?).
Kuvat postaan myöhemmin, ja lisäksi YRITÄN alkaa päivittää blogiani useammin kuin kerran puolessa vuodessa, vaikka tuskin ketään kiinnostaa. Kiinnostaako?
Joni
Mitä viime julkaisuuni tulee, olen saanut työturhautumista kuriin. Suunnitelmat muuttuivat (yllättäen), ja vaikka minun piti hakea hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutusohjelmaan keväällä, päätin kuitenkin jatkaa nykyisellä myyntityön linjallani syksyllä (=kahden päivän päästä). Töissä olen laskenut päiviä siihen, että opiskelut jatkuvat. Ja yllättävyydestä kaukana on se, että onnistuin TAAS hakeutumaan uuteen työhön, keikkatöihin kaupan kassalla. Työpaikkoja on nyt siis kolme, ja opinnot alkavat ylihuomenna. Mahtavaa.
Mitä reissaamiseen tulee, piipahdimme viikon ajan Madeiralla perheeni kanssa maaliskuun kieppeillä. Olin koko reissun kipeänä, mutta ehdin nauttia Madeirasta ainakin hieman. Myöhemmin keväällä reissasin hyvän ystäväni kanssa kohti Tallinnaan, ja meinattiin jäädä paluulaivasta, koska Superalkosta ei ollutkaan niin lyhyt matka takaisin. Ja kesällä lähdettiin äidin kanssa Nizzaan. Reissu oli ihana, sillä hotellimme oli aivan meren rannalla, ja kaupunki oli kaunis. Monaco toisaalta oli pettymys, pelkkä pikkukaupunki (tai -valtio), joka ei sokaissutkaan loistollaan, kuten olin luullut. Nizza kuitenkin pääsi palattavien kaupunkien listalle.
Muihin asioihin lukeutuu mm. pitkäaikainen selvittämätön sairauteni, jota podin enemmän tai vähemmän koko kevään. Kaikkien verikokeiden, röntgeneiden, sydänfilmien, tähystysten tuloksena olen kuitenkin terve. Ihanaa! Muita mainittavia asioita on esimerkiksi se, että opin paistamaan munakkaan (säälittävää, eikö?).
Kuvat postaan myöhemmin, ja lisäksi YRITÄN alkaa päivittää blogiani useammin kuin kerran puolessa vuodessa, vaikka tuskin ketään kiinnostaa. Kiinnostaako?
Joni
lauantai 5. helmikuuta 2011
Muutoksen jälkeistä muutosprosessin suunnittelua
Olen viime aikoina huomannut, että nyt, kun opintoni ovat katkolla, en tee juuri muuta kuin olen töissä. Kaksi työtä vie ajoittain aikaa, mutta olen pyrkinyt siihen, etten tee yhteensä neljää työvuoroa enempää viikossa. Toisaalta tässäpä mietin sitä, mihin siis olen käyttäny kaiken tämän jäljellä olevan ajan puhumattakaan rahoista, jotka minulla oli vielä joulukuussa. Tällä hetkellä tilillä on rahaa vajaa kolme euroa.
Jotenkin tuntuu, että suuren osan vapaa-ajastani olen käyttänyt ns. lööbäilyyn, eli oikeastaan kotona makaamiseen. Se on itse asiassa vallan vapauttavaa vaihtelua kiireestä johtuvaan henkiseen kuormitukseen. Toki olen ajoittain myös pitänyt astetta paremmin yllä sosiaalista elämääni ja käynyt kavereiden kanssa kahvilla, leffassa etc. mutta silti aikani ei riitä kaikkeen.
Myös työnteko tuntuu ajoittain täysin merkityksettömältä, ainoastaan rahanlähteeltä, ei niinkään mahdollisuudelta toteuttaa itseäni. Ylenemismahdollisuuksia kummassakaan työssäni ei juurikaan ole. Toisaalta juuri tietyn tasoinen merkityksettömyys työssä on tuonut helpotusta elämään. Stressitaso on vähentynyt huikeasti, eikä työpanoskaan ole kärsinyt tästä asenteenvaihtamisesta. Mistä siis kiikastaa? Johtuuko ajoittainen levottomuus ja merkityksettömyys siitä, että olen alitajuisesti tietoinen, ettei elämäni lähde siirtymään eteenpäin, ellen tee jossain vaiheessa jotakin radikaalia muutosta? Tällainen tunne on itseasiassa tullut esiin vasta nyt, kun laitoin opinnot katkolle nyt kevään ajaksi. Tunne korjautunee viimeistään syksyllä, kun opinnot jatkuvat.
Olen lisäksi huomannut, että olen jo alkanut ajaa itse pientä muutosta toiseen työhöni: olen ollut kovin kiinnostunut erikoiskahvien valmistamisen taiteesta, ja koen sen mieluisaksi. Olen myös harkinnut erityisille baristakursseille hakeutumista (barista = erikoiskahveja valmistava heppu), mutta hinnat ovat katossa ilman takeita laadusta. Yhden päivän kurssin hinta voi kohota jopa 140 euroon! Saa nähdä, miten pääsen asiassa eteenpäin. Uskon, että jossain vaiheessa puren hetken hammasta, ja kustannan itselleni ko. kurssin.
Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, mitä kevät voi mahdollisesti tuoda mukanaan. Madeiran matka on varma, ja lisäksi olen pohtinut, josko lähtisin reissaamaan myös jonnekin muualle muutamaksi päiväksi.
Palaillaan!
Joni
Jotenkin tuntuu, että suuren osan vapaa-ajastani olen käyttänyt ns. lööbäilyyn, eli oikeastaan kotona makaamiseen. Se on itse asiassa vallan vapauttavaa vaihtelua kiireestä johtuvaan henkiseen kuormitukseen. Toki olen ajoittain myös pitänyt astetta paremmin yllä sosiaalista elämääni ja käynyt kavereiden kanssa kahvilla, leffassa etc. mutta silti aikani ei riitä kaikkeen.
Myös työnteko tuntuu ajoittain täysin merkityksettömältä, ainoastaan rahanlähteeltä, ei niinkään mahdollisuudelta toteuttaa itseäni. Ylenemismahdollisuuksia kummassakaan työssäni ei juurikaan ole. Toisaalta juuri tietyn tasoinen merkityksettömyys työssä on tuonut helpotusta elämään. Stressitaso on vähentynyt huikeasti, eikä työpanoskaan ole kärsinyt tästä asenteenvaihtamisesta. Mistä siis kiikastaa? Johtuuko ajoittainen levottomuus ja merkityksettömyys siitä, että olen alitajuisesti tietoinen, ettei elämäni lähde siirtymään eteenpäin, ellen tee jossain vaiheessa jotakin radikaalia muutosta? Tällainen tunne on itseasiassa tullut esiin vasta nyt, kun laitoin opinnot katkolle nyt kevään ajaksi. Tunne korjautunee viimeistään syksyllä, kun opinnot jatkuvat.
Olen lisäksi huomannut, että olen jo alkanut ajaa itse pientä muutosta toiseen työhöni: olen ollut kovin kiinnostunut erikoiskahvien valmistamisen taiteesta, ja koen sen mieluisaksi. Olen myös harkinnut erityisille baristakursseille hakeutumista (barista = erikoiskahveja valmistava heppu), mutta hinnat ovat katossa ilman takeita laadusta. Yhden päivän kurssin hinta voi kohota jopa 140 euroon! Saa nähdä, miten pääsen asiassa eteenpäin. Uskon, että jossain vaiheessa puren hetken hammasta, ja kustannan itselleni ko. kurssin.
Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, mitä kevät voi mahdollisesti tuoda mukanaan. Madeiran matka on varma, ja lisäksi olen pohtinut, josko lähtisin reissaamaan myös jonnekin muualle muutamaksi päiväksi.
Palaillaan!
Joni
perjantai 14. tammikuuta 2011
Loppuloma ja ahdistava kotimatka
Käytiin vielä hiihtämässä edellisen merkinnän jälkeen, pitihän koko vuorokauden vuokrasta ottaa kaikki irti. Hiihtotaidot eivät kyllä siitä parantuneet... Kivaa kuitenkin oli.
Hiihtämisepisodin jälkeen alkoi loman ahdistava, tylsä osio. Kaikki oli kunnossa siihen asti, kunnes olin lukenut kaikki (3kpl) mukaan ottamani kirjat loppuun. Sitten alkoi tylsyyshelvetti. Onneksi oli miniläppäri mukana, netissä surffaaminen vei paljon "tyhjää" aikaa. Käytiin S-marketissa ettimässä mulle luettavaa. No pokkarivalikoima oli surkea, enkä kajonnut siihen. Mukaan tarttui Kuluttaja-lehti sekä Iltasanomat. Loppuillan pärjäsi niillä.
Seuraavana päivänä sama tylsyys koitti uudelleen. Käytiin kaupassa, syötiin pitsaa ja alennuin ostamaan S-marketista Twilight-pokkarin. Oli pakko saada jotain luettavaa. Pakko. Eikä se nyt ole maailmanloppu. Kyllähän ne Potteritkin tuli joskus luettua. Viihdyin yllättävän hyvin sen pokkarin parissa, oli jotenkin turvallisempi olo, kun oli jotain luettavaa.
Käytiin eilen vielä keilaamassa, oli kyllä kivaa, aloitin surkeasti, mutta paranin siitä pikku hiljaa, ja keilausajan lopussa keskittyminen kyllä häiriintyi ja tuli pelkkiä rännipalloja...
No sitten "päästiin" lähtemään kotiin, vedettiin kamppeet pulkalla bussipysäkille, ja kotimatka alkoi. Bussimatka meni vielä hyvin, mutta kun Kajaanin rautatieasemalla odotettiin junaa, aloin aavistaa pahaa, kun näin junamme. Ihan kuin suoraan menneisyydestä.. tai Venäjältä.. Ihan karsea romu! Matkan yksityiskohtiin en mene, hermot kuitenkin kiristyivät ennen vaihtoa. Meillähän oli siis vaihto Kouvolassa. IHANAAN Intercity-junaan. En enää ikinä matkusta millään "pikajunalla". Pikajunaksi matka oli 5 tuntia liian pitkä. Päiväni huononi kaiken sähellyksen takia, ja kotijunassa (M-junassa) oli viimeinen pisara, kun typerät teinit ampuivat Mäkkärin pilleillä joitain räkäisiä paperipalloja... Lisää näitä teinejä tuli myöhemmin mukaan.. Tavallaan oli helpotus päästä itse kotimatkalta kotiin, mutta olin liian raivoissani kotimatkan huipennuksesta, jotta pystyin nauttimaan pätkääkään siitä, että olin kotona.
No huomenna on uusi päivä. Toivon todellakin, että se on tätä parempi!
Joni
Hiihtämisepisodin jälkeen alkoi loman ahdistava, tylsä osio. Kaikki oli kunnossa siihen asti, kunnes olin lukenut kaikki (3kpl) mukaan ottamani kirjat loppuun. Sitten alkoi tylsyyshelvetti. Onneksi oli miniläppäri mukana, netissä surffaaminen vei paljon "tyhjää" aikaa. Käytiin S-marketissa ettimässä mulle luettavaa. No pokkarivalikoima oli surkea, enkä kajonnut siihen. Mukaan tarttui Kuluttaja-lehti sekä Iltasanomat. Loppuillan pärjäsi niillä.
Seuraavana päivänä sama tylsyys koitti uudelleen. Käytiin kaupassa, syötiin pitsaa ja alennuin ostamaan S-marketista Twilight-pokkarin. Oli pakko saada jotain luettavaa. Pakko. Eikä se nyt ole maailmanloppu. Kyllähän ne Potteritkin tuli joskus luettua. Viihdyin yllättävän hyvin sen pokkarin parissa, oli jotenkin turvallisempi olo, kun oli jotain luettavaa.
Käytiin eilen vielä keilaamassa, oli kyllä kivaa, aloitin surkeasti, mutta paranin siitä pikku hiljaa, ja keilausajan lopussa keskittyminen kyllä häiriintyi ja tuli pelkkiä rännipalloja...
No sitten "päästiin" lähtemään kotiin, vedettiin kamppeet pulkalla bussipysäkille, ja kotimatka alkoi. Bussimatka meni vielä hyvin, mutta kun Kajaanin rautatieasemalla odotettiin junaa, aloin aavistaa pahaa, kun näin junamme. Ihan kuin suoraan menneisyydestä.. tai Venäjältä.. Ihan karsea romu! Matkan yksityiskohtiin en mene, hermot kuitenkin kiristyivät ennen vaihtoa. Meillähän oli siis vaihto Kouvolassa. IHANAAN Intercity-junaan. En enää ikinä matkusta millään "pikajunalla". Pikajunaksi matka oli 5 tuntia liian pitkä. Päiväni huononi kaiken sähellyksen takia, ja kotijunassa (M-junassa) oli viimeinen pisara, kun typerät teinit ampuivat Mäkkärin pilleillä joitain räkäisiä paperipalloja... Lisää näitä teinejä tuli myöhemmin mukaan.. Tavallaan oli helpotus päästä itse kotimatkalta kotiin, mutta olin liian raivoissani kotimatkan huipennuksesta, jotta pystyin nauttimaan pätkääkään siitä, että olin kotona.
No huomenna on uusi päivä. Toivon todellakin, että se on tätä parempi!
Joni
maanantai 10. tammikuuta 2011
Hiihtäminen on hullujen hommaa...
Edellisessä merkinnässä mainitsin aikomuksista lähteä hiihtämään tässä jokin päivä. No hiihtoreissu lykkääntyi usealla päivällä, ja päivät kuluivat lähinnä perusulkoiluun, kirjojen lukemiseen ja leffojen katseluun.
No mutta TÄNÄÄN päästiin hiihtämään! Jämälounaan jälkeen otin pienet torkut, ja sen jälkeen lähdettiin vuokraamaan suksia. Päädyttiin vuorokausivuokraan, eli suksia saa pitää 24h hintaan 19 €, mikä on siis suhteessa edullisempaa kuin 3h hintaan 13 €. Juuri kun saatiin maksettua suksivuokra, tajusin, että olisin voinut maksaa sen VIRIKEseteleillä, joita mulla on mukava määrä... No tyhmyydestä sakotetaan :D
Hiihtämään lopulta päästiin, päätettiin, että hiihdetään eka kämpille (n. 500 metriä) ja jätetään ulkokengät sinne. No siitä voi päätellä, että kunto on aika surkea, jos hengästyy 500 metrin hiihto"reissusta"... Ja voitte päätellä, onko mulla siis tajuttoman huono kunto :D Lähdettiin kuitenkin hiihtoreissulle (5km sijaan päätettiinkin tietyistä syistä valita n. 2km lenkki). Eikä ollut ihan mutkaton reissu sekään, hirveästi jäi lunta kiinni suksen pohjaan, vaikka kaikki piti olla vaan hiihtämistä vaille valmis, kun vuokrattiin sukset..
No kävely/hiihto/liukumisretki meni kuitenki aika hyvin, jaksettiin nauraa sille, että oltiin ihan surkeita, ni jäi ihan hyvät muistot, ja heti reissun jälkeen suihkuun.
On toi hiihtäminen kyllä ihan hullujen hommaa silti ;)
Palaillaan
Joni
No mutta TÄNÄÄN päästiin hiihtämään! Jämälounaan jälkeen otin pienet torkut, ja sen jälkeen lähdettiin vuokraamaan suksia. Päädyttiin vuorokausivuokraan, eli suksia saa pitää 24h hintaan 19 €, mikä on siis suhteessa edullisempaa kuin 3h hintaan 13 €. Juuri kun saatiin maksettua suksivuokra, tajusin, että olisin voinut maksaa sen VIRIKEseteleillä, joita mulla on mukava määrä... No tyhmyydestä sakotetaan :D
Hiihtämään lopulta päästiin, päätettiin, että hiihdetään eka kämpille (n. 500 metriä) ja jätetään ulkokengät sinne. No siitä voi päätellä, että kunto on aika surkea, jos hengästyy 500 metrin hiihto"reissusta"... Ja voitte päätellä, onko mulla siis tajuttoman huono kunto :D Lähdettiin kuitenkin hiihtoreissulle (5km sijaan päätettiinkin tietyistä syistä valita n. 2km lenkki). Eikä ollut ihan mutkaton reissu sekään, hirveästi jäi lunta kiinni suksen pohjaan, vaikka kaikki piti olla vaan hiihtämistä vaille valmis, kun vuokrattiin sukset..
No kävely/hiihto/liukumisretki meni kuitenki aika hyvin, jaksettiin nauraa sille, että oltiin ihan surkeita, ni jäi ihan hyvät muistot, ja heti reissun jälkeen suihkuun.
On toi hiihtäminen kyllä ihan hullujen hommaa silti ;)
Palaillaan
Joni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)