Alkuja ja loppuja...

Hei kaikille, Elämässäni on tapahtunut viime aikoina monia muutoksia, joista suurin lienee opiskelujen saattaminen loppuun. Opinnäytetyö ja rästitehtävät sain runneltua lähes viime hetkellä kasaan, ja tutkintotodistushakemus on nyt lähetetty. Todistus lähetetään minulle kesäkuun lopussa, ja minusta tulee viimeinkin tradenomi. Viisivuotinen opiskelutaival on viimein lopussaan, ja tämä on suurtakin suurempi helpotus, sillä olin jo aikalailla menettänyt toivoni valmistumisesta. Tässäkin suurena tekijänä toimivat tukiverkostot, joiden avulla tämä viimeinen rutistus tuli mahdolliseksi. Toisaalta jo alle viikossa huomaa, että elämässä tuntuu tapahtuneen suurikin muutos, ja jää nähtäväksi, tuoko opiskelujen loppuunsaaminen tietyn tyhjänolon tunteen sisälle, sillä ne ovat olleet osa arkeani jo niin monta vuotta.

Aiemmin rankemman kevään takia päätin alkaa tehdä vain kolmipäiväistä työviikkoa kesäkuun ajan, ennen heinäkuun lomaa, ja antaa itselleni aikaa taas löytää elämästäni ne asiat, jotka tuovat elämääni iloa. Työrupeamakin on toistaiseksi tulossa päätökseen, sillä elokuun puolenvälin jälkeen siirryn Suomen valtion määräämään siviilipalvelusjaksoon, joka kestää vuoden. Täksi ajaksi työpaikkani jää holdiin, eli se odottelee sitten, kun vuosi on kulunut.

Kaikella tuntuu olevan alkunsa ja loppunsa. Toisaalta olen myös alkanut tutustua aktiivisemmin uusiin ihmisiin, ja mikäli oikea tulee vastaan, niin en enää näe tapailu- tai parisuhdeajatuksiakaan mahdottomina (hyvin epätodennäköisinä kylläkin, pessimisti kun olen :D )... Uusia kavereita on kuitenkin tullut ainakin muutama hyväkin, ja jokaisesta tällaisesta olen kiitollinen.

Mitä urheilupuoleen ja hyvinvointiin tulee, niin olen suhteellisen hyvin onnistunut pysymään 5krt/vko -urheilulinjalla, vaikka sallittavia poikkeuksiakin on vastaan tullut. Saavutin keväisen endorfiinihaasteeni mukaisen painonpudotuksen, ja olen tätä nykyä taas alle 80-kiloinen (lähtöpaino oli 84 kilon hujakoilla). Olen lähinnä multitaskannut liikunnan muun vapaa-ajan oheen, ja suosinut lähinnä kotona seisovaa kuntopyörää, mutta tämänviikkoinen hölkkä/kävelylenkki Hietsuunkaan ei ollut yhtään kummoisempi. Syömislinjaus alkaa pikkuhiljaa liukua kohti kesää, ja pussikaljat puistossakin on ehditty jo nauttia, ja jäätelöitä mussuttaa. Kesään kuuluvat tällaiset iloiset asiat, eikä turhan tarkkaan syömisen tarkkailuun ole enää tarvetta.

Kesältä odotan lähinnä läheisen ystävän häitä (Pieksämäellä...), vanhempien minulle valmistujaislahjaksi ostamaa Lontoonreissua heinäkuussa sekä ehdottomasti koko heinäkuun kestävää lomaa, jolloin ei ole mikään kiire tehdä asioita. Juhannuksena lähdetään perinteen mukaan käymään mökillä, ja mahdollisesti poikkean Imatrallakin sukulaisten luona vielä lomani aikana.

Elämässäni on tapahtunut jo aiemmin huomaamiani suuria muutoksia, ja tietyt tapahtumat pääsevät päätökseen, kun taas toisaalta uusille tapahtumille löytyy alku. Muutoksen tuulet puhaltavat, kun 24-vuotiaana lähden kohti kesää, ja uusia syksyn tuomia haasteita. Muutos on aina mahdollisuus ja ennen kaikkea seikkailu!

-Joni