Ruuan sielua etsimässä

Viime aikoina olen löytänyt uuden harrastuksen: kokkaamisen. Tai leipomisen mielumminkin, yksinäisellä ihmisellä kun ei muuta tekemistä usein ole vähän ennen puolta yötä. Joten päädyin siis käyttämään luovuuttani "keittiön" puolella (huomatkaa ironia, mullahan on vain nurkkaus, jossa on uuni ja tiskiallas).

Muffinsseista on tullut suuri hitti: olen syöttänyt niitä oikeastaan kaikille, ketkä sattuvat oikeaan aikaan paikalle. Homma lähti käytiin siitä, kun aloin soveltaa perusmuffinireseptejä niihin aineksiin, joita kaapista löytyi. Ensimmäisenä syntyivät banaani-suklaamuffinit, joita seurasivat juusto-basilikamuffinit ja niitä välimerenmuffinit (välimerentahnaa, mausteita ja juustoa, sisällä yrttituorejuustoa). Kuulostaa hyvältä eikös?

Kuitenkin vaikka muffinsseja harvoin on jäänyt, tuntuu silti, etten löydä sitä tiettyä ainesosaa/-osia, jotka luovat ruualle sielun. Tuntuu, että aina puuttuu jotakin, jotain, mikä tekee ruuasta sellaista, että yhtäkkiä ei välitä sen sisällöstä, lihottavuudesta tai edes muusta maailmasta. Ruoka, joka vangitsee hetken. Ruoka, joka tuntuu täydelliseltä. Maut, jotka ovat täydellisessä tasapainossa, ja ruoka hurmaa mehukkuudellaan, mausteillaan ja ulkonäöllä. Miten tällaisen kokonaisuuden pystyy saavuttamaan?

Internet on ohjeita pullollaan, mutta silti tuntuu, ettei mikään vastaan tulleista ole täydellinen. Mistä opiskelijakokkaaja löytää sen taidon, joka ammattilaisilla on ollut vuosia hallussaan, ottaen huomioon sen, ettei alan vaihto tule kysymykseenkään. Kuinka tehdä täydellistä ruokaa?

Intohimolla ruokaa kohtaan,

-Joni

Remonttia Kampissa

Asunnon remontti on vihdoin ohi, ainoastaan taulut puuttuvat tästä huushollista. Suuri kiitos koko projektin onnistumisesta kuuluu vanhemmilleni ja lähisuvulle, jotka tekivät valtaosan koko hommasta, kun itse olin töissä.

Aiemmin lupasin ennen-jälkeen-kuvia, ja ne myös tänne laitan. Pahoittelen ennen-kuvien vähäisyyttä, mutta kuvat antanevat jotain suuntaa siitä, miltä asunto näytti ennen remontointia.

Lattia oli entisten vuokralaisten jäljiltä kärsinyt aika reippaasti ja se näytti ihan hirveältä, vaikka oli joskus ollut ihan mukiinmenevä parketti. Ilmeisesti siihen oli kaatunut reippaasti vettä, jotain pesuainetta yms.

Seinät oli "kaunis" valkoisen ja virtsankeltaisen sekoitus. En todellakaan tiedä, kenen idea se oli aikanaan ollut. Pointti on kuitenkin se, että vaikka kämppä näytti oikeastaan aika hirveeltä, kun sinne ekan kerran meni, näki kuitenkin kaiken rumuuden alla mahdollisuuksia upeaan asuntoon. Oikeastaan oli aika onnekas sattuma, kun kämppä oli surkukunnossa, koska siten vuokra oli edullinen alueen hintatasoon nähden.

Suurempia selittelemättä tässä kuvia valmiista asunnosta:

Eli yhteenvetona: kämpästä tuli ihana kauniine lattioineen ymsyms.

Palaillaan!

-Joni