tiistai 14. helmikuuta 2012

Ruuan sielua etsimässä

Viime aikoina olen löytänyt uuden harrastuksen: kokkaamisen. Tai leipomisen mielumminkin, yksinäisellä ihmisellä kun ei muuta tekemistä usein ole vähän ennen puolta yötä. Joten päädyin siis käyttämään luovuuttani "keittiön" puolella (huomatkaa ironia, mullahan on vain nurkkaus, jossa on uuni ja tiskiallas).

Muffinsseista on tullut suuri hitti: olen syöttänyt niitä oikeastaan kaikille, ketkä sattuvat oikeaan aikaan paikalle. Homma lähti käytiin siitä, kun aloin soveltaa perusmuffinireseptejä niihin aineksiin, joita kaapista löytyi. Ensimmäisenä syntyivät banaani-suklaamuffinit, joita seurasivat juusto-basilikamuffinit ja niitä välimerenmuffinit (välimerentahnaa, mausteita ja juustoa, sisällä yrttituorejuustoa). Kuulostaa hyvältä eikös?

Kuitenkin vaikka muffinsseja harvoin on jäänyt, tuntuu silti, etten löydä sitä tiettyä ainesosaa/-osia, jotka luovat ruualle sielun. Tuntuu, että aina puuttuu jotakin, jotain, mikä tekee ruuasta sellaista, että yhtäkkiä ei välitä sen sisällöstä, lihottavuudesta tai edes muusta maailmasta. Ruoka, joka vangitsee hetken. Ruoka, joka tuntuu täydelliseltä. Maut, jotka ovat täydellisessä tasapainossa, ja ruoka hurmaa mehukkuudellaan, mausteillaan ja ulkonäöllä. Miten tällaisen kokonaisuuden pystyy saavuttamaan?

Internet on ohjeita pullollaan, mutta silti tuntuu, ettei mikään vastaan tulleista ole täydellinen. Mistä opiskelijakokkaaja löytää sen taidon, joka ammattilaisilla on ollut vuosia hallussaan, ottaen huomioon sen, ettei alan vaihto tule kysymykseenkään. Kuinka tehdä täydellistä ruokaa?

Intohimolla ruokaa kohtaan,

-Joni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti