Olen viime aikoina huomannut, että nyt, kun opintoni ovat katkolla, en tee juuri muuta kuin olen töissä. Kaksi työtä vie ajoittain aikaa, mutta olen pyrkinyt siihen, etten tee yhteensä neljää työvuoroa enempää viikossa. Toisaalta tässäpä mietin sitä, mihin siis olen käyttäny kaiken tämän jäljellä olevan ajan puhumattakaan rahoista, jotka minulla oli vielä joulukuussa. Tällä hetkellä tilillä on rahaa vajaa kolme euroa.
Jotenkin tuntuu, että suuren osan vapaa-ajastani olen käyttänyt ns. lööbäilyyn, eli oikeastaan kotona makaamiseen. Se on itse asiassa vallan vapauttavaa vaihtelua kiireestä johtuvaan henkiseen kuormitukseen. Toki olen ajoittain myös pitänyt astetta paremmin yllä sosiaalista elämääni ja käynyt kavereiden kanssa kahvilla, leffassa etc. mutta silti aikani ei riitä kaikkeen.
Myös työnteko tuntuu ajoittain täysin merkityksettömältä, ainoastaan rahanlähteeltä, ei niinkään mahdollisuudelta toteuttaa itseäni. Ylenemismahdollisuuksia kummassakaan työssäni ei juurikaan ole. Toisaalta juuri tietyn tasoinen merkityksettömyys työssä on tuonut helpotusta elämään. Stressitaso on vähentynyt huikeasti, eikä työpanoskaan ole kärsinyt tästä asenteenvaihtamisesta. Mistä siis kiikastaa? Johtuuko ajoittainen levottomuus ja merkityksettömyys siitä, että olen alitajuisesti tietoinen, ettei elämäni lähde siirtymään eteenpäin, ellen tee jossain vaiheessa jotakin radikaalia muutosta? Tällainen tunne on itseasiassa tullut esiin vasta nyt, kun laitoin opinnot katkolle nyt kevään ajaksi. Tunne korjautunee viimeistään syksyllä, kun opinnot jatkuvat.
Olen lisäksi huomannut, että olen jo alkanut ajaa itse pientä muutosta toiseen työhöni: olen ollut kovin kiinnostunut erikoiskahvien valmistamisen taiteesta, ja koen sen mieluisaksi. Olen myös harkinnut erityisille baristakursseille hakeutumista (barista = erikoiskahveja valmistava heppu), mutta hinnat ovat katossa ilman takeita laadusta. Yhden päivän kurssin hinta voi kohota jopa 140 euroon! Saa nähdä, miten pääsen asiassa eteenpäin. Uskon, että jossain vaiheessa puren hetken hammasta, ja kustannan itselleni ko. kurssin.
Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, mitä kevät voi mahdollisesti tuoda mukanaan. Madeiran matka on varma, ja lisäksi olen pohtinut, josko lähtisin reissaamaan myös jonnekin muualle muutamaksi päiväksi.
Palaillaan!
Joni
