Käytiin vielä hiihtämässä edellisen merkinnän jälkeen, pitihän koko vuorokauden vuokrasta ottaa kaikki irti. Hiihtotaidot eivät kyllä siitä parantuneet... Kivaa kuitenkin oli.
Hiihtämisepisodin jälkeen alkoi loman ahdistava, tylsä osio. Kaikki oli kunnossa siihen asti, kunnes olin lukenut kaikki (3kpl) mukaan ottamani kirjat loppuun. Sitten alkoi tylsyyshelvetti. Onneksi oli miniläppäri mukana, netissä surffaaminen vei paljon "tyhjää" aikaa. Käytiin S-marketissa ettimässä mulle luettavaa. No pokkarivalikoima oli surkea, enkä kajonnut siihen. Mukaan tarttui Kuluttaja-lehti sekä Iltasanomat. Loppuillan pärjäsi niillä.
Seuraavana päivänä sama tylsyys koitti uudelleen. Käytiin kaupassa, syötiin pitsaa ja alennuin ostamaan S-marketista Twilight-pokkarin. Oli pakko saada jotain luettavaa. Pakko. Eikä se nyt ole maailmanloppu. Kyllähän ne Potteritkin tuli joskus luettua. Viihdyin yllättävän hyvin sen pokkarin parissa, oli jotenkin turvallisempi olo, kun oli jotain luettavaa.
Käytiin eilen vielä keilaamassa, oli kyllä kivaa, aloitin surkeasti, mutta paranin siitä pikku hiljaa, ja keilausajan lopussa keskittyminen kyllä häiriintyi ja tuli pelkkiä rännipalloja...
No sitten "päästiin" lähtemään kotiin, vedettiin kamppeet pulkalla bussipysäkille, ja kotimatka alkoi. Bussimatka meni vielä hyvin, mutta kun Kajaanin rautatieasemalla odotettiin junaa, aloin aavistaa pahaa, kun näin junamme. Ihan kuin suoraan menneisyydestä.. tai Venäjältä.. Ihan karsea romu! Matkan yksityiskohtiin en mene, hermot kuitenkin kiristyivät ennen vaihtoa. Meillähän oli siis vaihto Kouvolassa. IHANAAN Intercity-junaan. En enää ikinä matkusta millään "pikajunalla". Pikajunaksi matka oli 5 tuntia liian pitkä. Päiväni huononi kaiken sähellyksen takia, ja kotijunassa (M-junassa) oli viimeinen pisara, kun typerät teinit ampuivat Mäkkärin pilleillä joitain räkäisiä paperipalloja... Lisää näitä teinejä tuli myöhemmin mukaan.. Tavallaan oli helpotus päästä itse kotimatkalta kotiin, mutta olin liian raivoissani kotimatkan huipennuksesta, jotta pystyin nauttimaan pätkääkään siitä, että olin kotona.
No huomenna on uusi päivä. Toivon todellakin, että se on tätä parempi!
Joni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti